Tavoitteena oli pelotusvaikutus, kertoo Uuden testamentin eksegetiikasta väitöskirjan tehnyt Anni Pesonen.
– Alistetut ja rääkätyt ristiinnaulitut haluttiin näyttää kansalle vastenmielisen rujoina, niin epäinhimillisinä, että jokainen sanoutuisi heistä irti.
– Tuskinpa kristityt olisivat huvikseen keksineet kertoa, että heidän jumalallinen esikuvansa ja sankarinsa kidutettiin hengiltä näin täydellisesti häväistynä.
Tätä rangaistusta ei koskaan langetettu Rooman kansalaisille vaan joko viholliskansojen kapinallisille tai isäntiään vastaan nousseille orjille.
– Jeesuskin ilmeisesti esitettiin roomalaisille kapinallisena. Ristin päälle kirjoitettiin ”juutalaisten kuningas”.
Jeesuksen 30-luvulla tapahtuneesta ristiinnaulitsemisesta kerrotaan neljässä evankeliumissa. Niiden mukaan kansa sai juhlan aikaan pyytää yhden vangin vapautettavaksi. Väkijoukolta kysyttiin, tuomitaanko ristille Jeesus vai Barabbas. Huutoäänestys päättyi murhaajan vapauttamiseen.
– Ristillä Jumala kärsii ihmisten kanssa. Pahuus ei lopulta voita maailmassa, vaikka Jumala ei kosta pahaa pahalla. Ylösnoussut Kristus voittaa pahan ja kuoleman vallan meidän puolestamme, näkee Anni Pesonen.
Evankeliumien kirjoittajat syyttävät Jeesuksen tapattamisesta juutalaisten johtajia, jotka kiihottivat kansaa häntä vastaan. Siksi Pilatus kysyy Markuksen ja Matteuksen mukaan, mitä pahaa Jeesus on muka tehnyt. Maaherra ymmärtää ylipappien vaativan Jeesuksen päätä pelkästä kateudesta.
Matteus lisää, että Pilatus pesi kätensä ja sanoi olevansa syytön tämän miehen vereen. Luukkaan versiossakin tämä pitää Jeesusta syyttömänä. Johannes luo kuvan, että Pilatus pyrkii vapauttamaan Jeesuksen viimeiseen asti.
– Valtaa pitänyt Rooma oli kuitenkin se, joka päätöksen teki. Ristiinnaulitseminen olisi ollut mahdotonta ilman Pilatuksen käskyä, ja roomalaiset sotilaat toteuttivat sen, Anni Pesonen huomauttaa.
Evankeliumeissa on erilaisia näkökulmia ja painotuksia.
– Markus, evankeliumeista vanhin, antaa ristiinnaulitsemisesta julmimman kuvan, epätoivoisen ja synkän.
Matteus säilyttää saman epätoivoisen tunnelman: ”Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Ryövärit, ylipapit ja paikallaolijat pilkkaavat kaikki Jeesusta. Kristuksen viimeinen kuoleman huuto on sanaton tuskan huuto.
– Luukas luo harmonisemman ja lempeämmän kuvan ristinkuolemasta. Siksi lastenraamattuihin valitaan lähes aina Luukkaan versio.
Siinä Jeesus sanoo nauloja lyötäessä: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” Viattomana kärsivä Jeesus lupaa, että häntä puolustanut toinen ryöväri saa olla jo tänään paratiisissa. Kristus uskoo henkensä Isänsä käsiin.
Viimeisenä kirjoitetussa Johanneksen tekstissä teologinen ymmärrys ja tulkinta on kehittynyt hyvin pitkälle. Jeesus nähdään tietoisesti kuolemaan astuvana, jumalallisena messiashahmona.
Hän järjestää vielä ristillä rakkaan opetuslapsensa ja äitinsä suhteen kuntoon. Juotavaakin hän pyytää siksi, että kirjoitukset kävisivät toteen. Sitten ”se on täytetty”.
– Markuksen kuvaamasta realistisesta kidutuskuolemasta on tultu pitkä matka Johanneksen hallittuun Jumalan poikaan, joka käy päättäväisesti ristille.
Mikä oli Jeesuksen ristinkuoleman teologinen merkitys? Vastatessaan Pesonen ei puhu enää vain kriittisenä tutkijana vaan myös pappina.
– Ehkäpä Kristus koki kauhean kidutuskuoleman, koska sellainen on pahimmillaan ihmisen kohtalo. Ristin tien voi nähdä Jumalan solidaarisuutena ihmiskuntaa kohtaan.
Jumala haluaa kärsiä ihmisten rinnalla, koska ihmisetkin joutuvat kärsimään kauheita asioita. On esimerkiksi lapsia, jotka omat vanhemmat ovat tieten tahtoen rääkänneet hengiltä.
– Kun Jumala tulee ihmiseksi, hän ei valitse makeaa filmitähtielämää, vaan kokee sen kauheimman, mitä ihminen voi joutua kokemaan.
Muuten Jumalan olisi vaikea väittää hengiltä kidutetuille, että hänkin on kokenut täydellisesti ihmisen osan. Että hän ymmärtää meitä loppuun asti myös meidän kärsiessämme.
– Ristinkuolemassa on kysymys ihmisyyden maljan juomisesta pohjaan asti. Jumala ja ihminen kohtaavat ristillä. Ihmiseksi syntymisen, ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta Kristus avaa meillekin tien ikuiseen elämään.