Yksinäisyyden kokemukset nousivat esiin aivan odottamatta kauppatieteiden tohtori Outi Köhlerin väitöskirjatutkimuksessa, joka keskittyi markkinointia, myyntiä ja viestintää tekevien tiimien toimintaan. Tulosten pohjalta voidaan todeta, ettei työpaikka ole yhteiskunnasta erillinen, yksinäisyyden tuntemuksista vapaa vyöhyke.
– Tarkasteltujen yksiköiden toimintaan yhdistetään usein aktiivisuuden ja myönteisyyden piirteitä ja odotuksia. Pinnan alle voi silti jäädä jotain pimentoon, Köhler sanoo.
Yksinäisyys on haasteellinen ilmiö työpaikalla. Se on hiljainen ja näkymätön. Kun yksinäisyydestä vaikenevat sekä kollegat että yksinäinen itse, ei ongelmaan pystytä puuttumaan.
– Työyhteisö on sosiaalinen kokonaisuus, missä yksinäisyys voi olla yksi sen piirteistä. Yksinäisyyden tuntemukset voivat olla tilapäisiä ja ohimeneviä. Ne voivat liittyä yksittäisiin tilanteisiin tai työpaikalla tapahtuneisiin muutoksiin.
Yksinäisyyden kokeminen voi näyttäytyä ulospäin esimerkiksi ponnettomuutena.
Merkkien tulkitseminen voi kuitenkin olla hankalaa, ja yksinäisen käyttäytyminen saattaa herättää esimiehen tai kollegan mielessä virheellisiä tulkintoja. Voidaan luulla, että henkilö ei halua osallistua työhön tai että hän ei enää osaa hoitaa tehtäviään.
Myös yksinäisyyden huomaava kollega voi kokea voimattomuutta tai kykenemättömyyttä: Mitä pitäisi tehdä?
– Oman työkokemukseni mukaan yksinäisyyteen ei osattu ennen työpaikalla kiinnittää huomiota osittain siksikin, ettei sitä ei osattu työyhteisössä erikseen määritellä tai nimetä. Pikkuhiljaa sitä opitaan ja rohjetaan sanoittamaan, mikä helpottaa sen havaitsemista ja siihen tarttumista työyhteisössä, Köhler kertoo.
Köhlerin mukaan yksinäisyyteen pitäisi osata tarttua ajoissa, sillä vaarana on kroonistuminen. Avun hakeminen omin voimin voi kuitenkin olla hankalaa, jos yhteys muihin on päässyt katkeamaan pitkäksi ajaksi.
Etätyötä tarkastelleissa tutkimuksissa on noussut esiin esimerkiksi sosiaalisen tuen selkeä väheneminen, Köhler toteaa. Käytännön esimiestyössä onkin alettu kiinnittää huomiota siihen, että kaikki pysyvät mukana ja kaikkiin saadaan yhteys.
– Tämä voi olla ensimmäisiä askelia kohti yksinäisyyden ennaltaehkäisemistä. Se myös kannustaa aiheen puheeksi ottamiseen työyhteisössä.
Köhler haluaa esittää pienen haasteen työpaikkojen konkareille.
– Olisi tärkeää pohtia, millaista yhteistoiminnan mallia me aikuiset näytämme nuorille, jotka ovat vaikka astumassa ensimmäiseen työpaikkaansa tai ovat suunnittelemassa ammatinvalintaa.
Yksinäisyys on koko työyhteisön asia
Yksinäisyys on haasteellinen ilmiö työpaikalla. Se on hiljainen ja näkymätön.