Moni kirkossakävijä on varmasti kiinnittänyt huomiota siihen, että kirkkotekstiilit ovat toisinaan valkoisia, joskus vihreitä, violetteja, punaisia tai mustia. Niille kaikille on selityksensä ja ne symboloivat eri asioita.
Katariinanseurakunnan suntio Kari Hakala kertoo, että kirkon arkiväri on vihreä.
– Puolet kirkkovuodesta on vihreää. Se symboloi toivoa ja kasvua sekä iankaikkista elämää. Vihreää – kuten muitakin liturgisia värejä – on alttarivaatteessa eli antependiumissa, saarnastuolin kirjaliinassa sekä ehtoollismaljan päällä olevassa kalkkiliinassa. Lisäksi papin stoola ja messukasukka, jotka ovat alban – eli valkoisen kaavun – päällä, ovat samaa väriä, Hakala kertoo.
Ja tietenkin myös alttarikukat ovat sävy sävyyn. Katariinan kirkossa leikkokukat kestävät pari viikkoakin, sillä kirkossa on juuri sopivan viileää niille. Sitten on vielä yksi paikka, jossa näkyy liturginen väri ainakin Pyhän Katariinan kirkossa – suntio itse nimittäin valitsee kravattinsa aina juhlapyhän värin mukaan.
Laskiaisen jälkeisestä tuhkakeskiviikosta alkavan paastonajan aikana liturginen väri on violetti, joka symboloi katumusta ja odotusta. Myös adventtina väri on lila, jolloin symbolin merkitys siirtyy enemmän sinne odottamisen puoleen, jos kohta myös ennen joulua on paastonaika.
Mikäli alttarilla näkee punaista, sen tarkoitus on viedä ajatus Pyhään Henkeen, marttyyreihin, vereen sekä Kristuksen tunnistamiseen. Sitä käytetään esimerkiksi tapaninpäivänä, helluntaina sekä pyhäinpäivänä.
Valkoinen väri taas on ilon, kiitoksen ja puhtauden, sekä myös juhlan väri. Sitä käytetään muun muassa jouluna ja pääsiäisenä.
Musta on tietenkin surun ja kuoleman väri ja sitä käytetään harvoin: ainoastaan pitkänäperjantaina ja sitä seuraavana lauantaina. Jotkut papit käyttävät mustaa stoolaa myös hautajaisissa, mutta hautajaisissakin alttarilla mennään kyseisen ajankohdan liturgisen värin mukaan.
– Meillä Katariinassa liturgiset tekstiilit on tehnyt Maija Lavonen vuonna 1985. Ne ovat luonnonsilkkiä, joka on hyvin kaunista mutta myös altista kulumiselle, Kari Hakala kertoo.
Kirkkotekstiileihin liittyvä kiinnostava tietovisaknoppi on, että pappien jumalanpalveluksissa pitämät vaatteet tulevat itse asiassa aika suoraan antiikin roomalaisilta. Toogat ja tunikat väikkyvät siellä alban ja stolan taustalla.
Varsinaisesti liturgisten tekstiilien käyttö alkoi 800-luvulla ja yleistyi 1100-luvun lopussa. Hakala kertoo, että 1300-luvulla kirkolle lahjoitettiin tarpeettomiksi käyneitä juhlapukuja, joista ommeltiin liturgisia vaatteita. Niissä saattoi olla vaikka eläimiä, kukkia tai lohikäärmeitä. Ensimmäiset todistettavasti Suomessa vasiten alttari- ja messuvaatteiksi tehdyt tekstiilit ommeltiin Naantalin birgittalaisluostarissa 1400-luvulla.
Vuosisataa myöhemmin reformaatio toi mukanaan ankeuden myös kirkkovaatteisiin. Värien käyttö väheni ja sitäkin niukkuutta käytettiin lähinnä messukasukoissa. Nykyinen värimaailma on vakiintunut 1900-luvulla.
Värien ohella toinen asia, jolla kirkossa viestitään sanattomasti, ovat kynttilät. Alttarilla saattaa olla kaksi, neljä tai kuusi kynttilää (Tuomiokirkossa tosin on kaksi viisihaaraista kynttilää). Mitä enemmän kynttilöitä on, sitä suurempi on juhla.
Kaksi kynttilää on silloin kun ei ole mitään erityisempää juhlan aihetta. Se voi symboloida vaikkapa Jeesuksen ihmisyyttä ja jumalallisuutta. Neljä kynttilää viittaa evankeliumeihin. Kolme puolestaan on Raamatussa pyhä luku – pyhä kolminaisuus – ja kun on juhlan aihetta oikein enemmän kuin kylliksi, laitetaan kaksi kolmihaaraista kynttilää, eli tuplasti kolme.
Pyhän Katariinan kirkon kynttilänjalat ovat 1800-luvulta, ehkäpä sen aikaisen IKEA-sepän valmistamia, sillä ne ovat hyvin kätevät: samaan varteen voidaan kiinnittää lisäosia niin, että yhteen kynttelikköön saa 1-3 kynttilää.
– Kynttilän elävä liekki kuvaa valon voittoa pimeydestä sekä rukousta ja valvomista. Pitkänäperjantaina ja hiljaisen viikon lauantaina ei polteta kynttilöitä lainkaan, Hakala kertoo.
Oma pieni erikoisuutensa on piispankynttilä, joka sytytetään kun piispa on paikalla. Hakala kertoo laittavansa sen alttarikynttilöiden viereen. Se on kuitenkin selkeästi pienempi ja vaatimattomampi.
Suurin kaikista on Kristus-kynttilä tai pääsiäiskynttilä, joksi sitä myös kutsutaan. Se on metrin mittainen ja sitä poltetaan pääsiäispäivästä helatorstaihin. Myös kasteissa se sytytetään ja siitä otetaan tuli kastekynttilöihin.