– Täällä on tosi mukava olla töissä, on kivat työkaverit ja ihania ihmisiä. Työhöni kuuluu kerätä tiskejä – kahvikuppeja ja muita – ja pestä ne ja myös tyhjentää roskat ja kierrättää ne oikeisiin paikkoihin. Mikroaaltouunit putsaan ja muutenkin siivoilen keittiössä, pyyhin pöytiä ja muuta, kertoo Emma Mäkinen, 35, joka on työskennellyt seurakunnan diakoniakeskuksessa keittiöapulaisena parina päivänä viikossa jo muutaman vuoden.
Kyse on tuetusta työstä: työntekijät tulevat kaupungin kautta, jossa erityinen työhönvalmentaja etsii esimerkiksi lievästi kehitysvammaisille ihmisille sopivia työpaikkoja. Jokaisen työntekijän kanssa kartoitetaan kiinnostavat kohteet ja mietitään, minkälaista työtä hän voisi tehdä. Työpaikka – tässä tapauksessa seurakunta – maksaa sitten palkan. Tai virallisesti se ei ole palkkaa vaan sille on byrokraattisempi nimi työosuusraha, mutta rahaa mitä rahaa, omaa joka tapauksessa, ja se on tärkeintä.
Kiva olla hyödyksi
Työpaikalla onkin Emmalle iso merkitys, sillä hän tuntee olevansa hyödyksi ja hänellä on mielekästä tekemistä. Vaikka onhan hänellä toki harrastuksiakin – partio, kirjallisuuspiiri (runojen tekemistä) ja kohta kuorokin – mutta työ on silti aina työtä.
Emma asuu tuetusti Turussa rivitaloasuntolassa, josta saa tarvittaessa vähän apua arkeen, vaikka pyykkien ja vastaavan kanssa. Tai kun pitää käydä kaupassa, niin asuntolasta saa rahaa mukaan – ja nyt se on sitten ihan itse ansaittuakin.
Emman työasenne on myös sellainen, jollaisesta suuri osa työntekijöistä voi vain haaveilla:
– Töissä on rentouttavaa. Kun pääsen tänne, murheet unohtuvat. Täällä pystyy myös hyvin keskittymään töihin niin, ettei murehdi muita asioita. Aina tuntuu kivalta kun saa mennä töihin, siitä tulee hyvä fiilis.
Tuettua työllisyyttä jo pitkään
Emma haki aikoinaan Laitilaan ammattikouluun keittiölinjalle, mutta silloin ei tärpännyt. Nyt hän on kuitenkin hieman samoissa hommissa. Työsopimuskin on toistaiseksi voimassa oleva:
– Ensin olin koeajalla ja kun näytin, että asiat sujuvat, sain jäädä.
Vastaavia pestejä on ollut seurakunnissa jo kohta vuosikymmenen ajan. Tällä hetkellä töissä on kolme Emman tavoin kaupungin kautta palkattua: yksi on suntion apulaisena ja toinen auttelee iltapäiväkerhossa. Tarkoituksensa on laajentaa tätä työllistämistä vähän muuallekin. Esimerkiksi Eerikinkadun Lounasravintola Naakkaan voisi tulla joku apulaiseksi. On myös puhuttu, josko vaateapua antava Karderoopi voisi palkata jonkun.
Turvallinen työpaikka
Aiemmin Emma on ollut pari kertaa kesätöissä toimintakeskuksissa, mutta se ei ollut oikein sopivaa hänelle. Meno oli vähän levotonta ja oli liian paljon ihmisiä.
– Tämä on paljon kivempi työpaikka, kun saa tehdä rauhassa töitä. Täällä on turvallista olla. Korona vain on ollut hankala, kun aiemmin olin kolmena päivänä, mutta nyt enää vain kahtena.
Työtä on aina muutama tunti kerrallaan. Emmalla on diakoniakeskuksessa myös ohjaaja, jolta voi kysyä neuvoa, jos joku asia askarruttaa. Eikä sen toki tarvitse liittyä työhön – mikä tahansa mieltä painava asia on sellainen, josta voidaan jutella. Tai joku käytännöllisempikin murhe: – Täytyykin kysyä Tarjalta apua, miten saisin lipun hinnan takaisin, kun korona peruutti konsertin, Emma miettii ja laittaa astianpesukoneen käymään.