Nainen haravoimassa kirkon edessä.

Mikaelinkirkon Puutarhakadun puoleista rinnettä haravoiva Helena Honka-Hallila muistuttaa, että niittykin vaatii hoitamista kukoistaakseen. Kevään haravointi köyhdyttää maata, mikä suosii niittykukkia. Kesän niittotyöt puolestaan varmistavat, etteivät ruohot ja muut kukkien kilpailijat valloita niittyä.

Pörriäiset seurakuntien suojeluksessa

Ajankohtaista | 21.05.2024 | Lilja 5/2024

Teksti: Esko Pihkala | Kuva: Jussi Vierimaa

Jumalallinen kaitselmus on huolenpitoa kaikesta olevasta, mikä ilmenee Turun ja Kaarinan seurakunnissa tällä hetkellä ihmisten haluna lisätä pörriäisten elintilaa. Seurakuntalaisten toiveesta seurakuntien nurmialueille perustetaan lisää pörriäisniittyjä.

Mikaelinseurakunnan nelihenkisen ympäristöryhmän haravointitalkoot on täydessä käynnissä.

Ryhmä rapsuttelee Mikaelinkirkon ja Puutarhakadun väliin jäävää nurmialuetta, jolla sijaitsi viime kesänä seurakunnan ensimmäinen pörriäisniitty. Monilla on käsitys, että niitty on hoitamattomana rehottava villi pläntti, mutta Helena Honka-Hallila korjaa, että myös niitty tarvitsee hoitoa.

‒ Niitty tarvitsee kevätharavoinnin ja kesäniiton. Syksylläkin se on hyvä haravoida, Honka-Hallila toteaa.

Honka-Hallilan mukaan ilman haravointia niitty helposti tukehtuu, kun erilaiset ahnaasti kasvavat ruohot, pensaat ja puut valtaavat tilan luonnonkukilta.

‒ Kevätharavoinnilla köyhdytetään maata. Luonnonkukat viihtyvät köyhällä maalla. Ne eivät kestä lannoitteita ja kilpailua, Honka-Hallila tietää.

Helena Honka-Hallila oli ajatuksen äiti, kun Mikaelinseurakunta viime kesänä perusti kirkkonsa pihamaalle kaupunki- tai pörriäisniityn.

Taustalla ei ole mitään sen ihmeempää kuin että Honka-Hallila on maatilan tyttö, joka on aina tykännyt katsella tienpintareiden kukkasia.

‒ Mielestäni niitä pitäisi olla kaupungissakin. Mikaelin seurakuntaneuvostossa otin sitten esiin, että kirkon ympärillä voisi olla pörriäisniittyjä, Honka-Hallila kertoo.

Honka-Hallilan mukaan kirkkoherra Jouni Lehikoinen tuki ajatusta, mutta osa seurakuntalaisista ensi alkuun vastusti. He pelkäsivät, että niitty saa kirkon ympäristön näyttämään hoitamattomalta.

Honka-Hallila toteaa tästä näkemyserosta, että kaupunkilaiset on totutettu hoidettuun, monotoniseen kasvustoon. Hän puhuu ”vihreästä asvaltista”, jolla hän viittaa asvalttiteiden halkomiin nurmialueisiin.

‒ Monien mielestä vihreä asfaltti on kaunista. Minä tykkään luonnonkukista, mutta kaikki eivät ymmärrä niiden kauneutta, hän rinnastaa.

Honka-Hallila toteaa monen olevan nykyään kovasti huolissaan biodiversiteetistä. Hän muistuttaa, että nimenomaan pörriäiset monipuolistavat ympäröivää kasvustoa pölyttämällä. Siksi pörriäisniityt ovat tärkeitä, jotta pörriäiset ja perhosetkin saavat elää.

Tänä kesänä Mikaelinseurakunta aikoo laajentaa omaa pörriäisniittyään kirkon Puutarhakadun puoleisilla nurmialueilla.

Samanaikaisesti ajatus on iskenyt tulta yhä useammassa seurakunnassa. Henrikinkirkon ja Piikkiön pappilan pihamailla jo on pörriäisniityt. Tänä kesänä seuraan liittyy Maarianseurakunta, joka perustaa pörriäisniityn Maarian pappilan puutarhaan.

Maarian kirkkoherra Laura Maria Latikka kertoo, että toive pörriäisniityn perustamisesta tuli nimenomaan seurakuntalaisilta.

‒ Pidän itsekin asiaa tärkeänä. Otin yhteyden puutarhuriimme Heidi Grannakseen, joka sanoi, että onnistuu, Latikka sanoo.

Miksi pidät pörriäisniittyjä tärkeinä?

‒ Mielestäni kristittyjen vastuu on myös vastuuta luomakunnasta. Pörriäiset ovat ekosysteemille tärkeitä, Latikka toteaa.

Mikaelinkirkon pihalla järjestetään Luonnonkukkien päivänä 16.6. klo 12.30-13.30 pieni esittely, jossa katsotaan, mitä niityllä kukkii.

Haluatko lukea Liljaa ensimmäisten joukossa?

Uutiskirje ilmestyy kerran kuukaudessa, 11 kertaa vuodessa samaan aikaan painetun lehden kanssa. Uutiskirjeen mukana saat Liljan artikkelit ja uutiset suoraan sähköpostiisi.