Sylvi-vauva tapittaa äitinsä sylissä siniset silmät ihmetyksestä pyöreinä. Hän on Janina ja Aleksi Ahon ilolla odotettu esikoinen, joka on pistänyt elämän hyvällä tavalla sekaisin.
Janina Aho muistaa raskaana ollessaan ihmetelleensä, miten erityisesti tutut isät hehkuttivat liikuttuneina, miten hienoa vanhemmuus on. Toki hän odotti tulokasta innoissaan, mutta äitiyden syvät tunteet saivat vallan vasta lapsen synnyttyä.
– Nyt olen se äityli, joka hehkuttaa, miten ihanaa tämä on. Miten omaa lastaan kohtaan voikaan kokea niin suurta välittämistä ja rakkautta, hän pohtii.
Kun tuli aika antaa lapselle nimi, ristiäiset oli perheelle itsestään selvä valinta. Heidän kohdallaan kyse ei niinkään ole uskonnollisuudesta vaan enemmän perinteiden vaalimisesta.
– Ehkä olen siinä mielessä vanhanaikainen, että ajattelen uskonnon osana suomalaista kulttuuria ja sivistystä.
Ahot haluavat antaa Sylville mahdollisuuden tavalliseen luterilaiseen polkuun rippikouluineen. Samaan aikaan heille on tärkeää, että lapsi saa aikanaan tehdä omat elämänkatsomukselliset valintansa.
Ahojen mietteet kuulostavat tutuilta satoja lapsia kastaneiden pappien Saara Palmusen ja Kristiina Frimanin korviin. Mutta mikä onkaan kasteen syvempi kristillinen merkitys?
– Ajattelemme kasteen armon välineeksi. Siinä Jumala merkkaa lapsen oman perheensä jäseneksi, Palmunen summaa.
Friman lisää, että kaste on Jumalan lahja meille, ennen kuin ansaitsemme sitä mitenkään teoillamme.
– Jo vauvana Jumala näkee meissä jotain niin ihanaa, että hän haluaa ottaa meidät mukaan perheeseensä.
Friman ajattelee kasteen olevan myös parhaan mahdollisen lähtökohdan antamista lapselle.
– Kastetaan, siunataan ja rukoillaan hänen puolestaan yhdessä.
Kaksikosta on tärkeää, että pappi avaa ristiäisissä kasteen merkitystä ja tekee tilanteen kastevieraille ymmärrettäväksi. Samalla pappi on kastetilaisuuden seremoniamestari.
– Yritämme tehdä hienon seremonian, jossa kaikilla on hyvä olla, Palmunen sanoo.
Ristiäisten lähestyessä otetaankin yhteyttä kastepappiin. Ahon perheessä kastepapiksi valittiin epäröimättä pariskunnan vihkipappi ja perhetuttu.
Janina Ahon mielestä tutun papin kanssa asiointi on etuoikeus. Hän tuntee perheen taustat ja tarinan, mikä teki ristiäisistä erityisen koskettavat ja lämpimät.
– Siinä oli intiimiyttä ja paneutumista. Tuntui, että hän puhui meille suoraan.
Usein pappi on kasteperheelle vieras. Friman ja Palmunen korostavat kastekeskustelun merkitystä. Siinä pappi tapaa perheen etukäteen ja tilaisuuden yksityiskohdat käydään läpi. Samalla tullaan tutuiksi.
Perhe voi jakaa elämäntilanteestaan papille juuri niin paljon tai vähän kuin haluaa. Joskus perhejuhlaa varjostaa joku traaginen tapahtuma, kuten isovanhemman äkillinen kuolema.
– Kastetilaisuudessa on voitu sytyttää kynttilä isovanhemman muistoksi ja ottaa siitä tuli kastekynttilään. Kastekeskustelu antaa mahdollisuuden tehdä tilaisuudesta perheen elämäntilanteeseen sopivan, Friman sanoo.
Kummius on tärkeä luottamustehtävä. Janina ja Aleksi Aho valitsivat Sylvin kummeiksi kolme ystävää. Heille on tärkeintä, että kummit ovat turvallisia ja luotettavia aikuisia, jotka ovat läsnä Sylvin elämässä.
Kastetulla lapsella tulee olla vähintään yksi kirkkoon kuuluva kummi. Ahojen tapauksessa kaksi kummeista oli jo kirkon jäseniä, ja kolmaskin halusi liittyä kirkkoon kunniatehtävän saatuaan.
– Hänestä tulikin Sylvin sylikummi, Janina Aho kertoo.
Palmusen ja Frimanin mukaan nykyään on tavallista, että osa lapsen kummeista ei kuulu kirkkoon. Heidän mukaansa kummin tehtävä on myös yleinen syy liittyä kirkkoon. Edellytyksenä liittymiselle on suoritettu rippikoulu.
– On minulla ollut aikuisrippikoulussakin ihmisiä siksi, että he haluavat olla virallisia kummeja, Friman sanoo.
Omissa kasteissaan Palmunen ja Friman ottavat mielellään kaikki kummit mukaan seremoniaan.
– Kysyn aina myös kirkkoon kuulumattomilta kummeilta, haluavatko he olla kasteessa mukana. En ole koskaan tavannut kummeja, jotka eivät haluaisi olla rukoilemassa lapsen puolesta laittamalla käden hänen päänsä päälle. Siinä toivotaan lapselle hyvää tavalla, joka on hyvin kristillinen ja raamatullinen, Palmunen sanoo.
– Sanon kasteessa kaikille kummeille, että meidän Jumalamme suurin käsky on rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme ja Jumalaa. Kasvattakaa tätä lasta rakkaudessa, rakastamaan itseään ja lähimmäisiään, Friman lisää.
Ristiäiset järjestetään useimmiten vauva-arjen keskellä. Mielessä pyörivät paikan varaaminen, tarjoilut ja juhlien mittakaava.
Vauva-arjesta väsynyt Janina Aho toivoi pieniä ristiäisiä ja puoliso Aleksi halusi jakaa ilon sekä perheen että ystävien kesken. Lopulta itse kastetilaisuudessa oli läsnä vain lähisuku ja kummit, ja ystäväpiiri saapui juhliin myöhemmin. Juhlapaikaksi valittiin Airisniemen kartano Turun Hirvensalossa.
– Minulle oli tärkeää, että itse kaste oli intiimi ja suloinen, pienen tytön pieni tilaisuus perheen kesken, Janina Aho sanoo.
Aleksi otti täyden vastuun isojen juhlien järjestelyistä. Janinan piti vain laittautua ja tulla paikalle vauvan kanssa.
– Aleksi hoiti kaiken superhienosti, oli niin hienot kukat ja tarjoilut. Kaverit tulivat auttamaan järjestelyissä.
Frimanin ja Palmusen mukaan moni järjestää ristiäiset kodin ulkopuolella, jotta kotia ei tarvitse puunata juhlakuntoon.
– Usein suku ja läheiset auttavat, ja kahvipöytään tulee tarjottavaa monesta suunnasta. Se on sellaista hauskaa talkoomeininkiä, Palmunen sanoo.
– Kaiken ei tarvitse olla prikulleen täydellistä. Tärkeintä on juhlia sitä, että tämä ihana vauva on tullut perheeseen ja ystäväpiiriin, Friman lisää.
Janina ja Aleksi Ahon esikoinen sai kasteessa nimekseen Sylvi Hilla Helena. Hänet puettiin suvun vanhaan kastemekkoon, jossa Janina ja hänen isänsäkin on aikoinaan kastettu.
Janina Aho muistaa kastetilaisuudesta intiimin ja lämpimän tunnelman, koskettavat musiikkiesitykset ja ilon siitä, että Sylvi oli rakkaiden läheisten ympäröimänä.
– Kaikki meni tosi hienosti. Sylvi ihmetteli silmät pyöreinä, että mitä tapahtuu.
Vaikka pappi on kastetilaisuuden seremoniamestari, tilaisuuden syvyys, koskettavuus ja merkitys syntyvät Saara Palmusen mielestä ihmisten yhdessäolosta ja uuden elämän ihmeestä.
– Ja hengellisesti ajattelen, että se on Pyhä henki, joka kasteessa toimii, ei pappi, Friman lisää.
He ovat todistaneet monenlaisia kommelluksia ristiäisissä. Joskus vauva itkee koko toimituksen, joskus kastemekolle tulee kakkaa tai puklua. Joskus kastemekko unohtuu kotiin, tai kastemalja on tyhjä.
– Kaikkea kohellusta voi sattua, mutta se ei vaikuta juhlan onnistumiseen, Friman sanoo.
Kaksikon mukaan kasteperhe toivoo yleensä lyhyttä kastetoimitusta. Vaikka tilaisuus on ytimekäs, heistä on tärkeää, että merkittävän asian ääreen ehditään pysähtyä rauhassa.
Papit Saara Palmunen ja Kristiina Friman korostavat, että kommellukset eivät pilaa kastejuhlaa vaan kuuluvat asiaan. Palmunen on Martinseurakunnan vt. kirkkoherra. Friman toimii pappina Mikaelinseurakunnassa.
Kirkko on murroksessa, mikä näkyy myös kastettavien lasten määrässä. Viime vuonna Turussa ja Kaarinassa syntyneistä lapsista kastettiin 41,3 prosenttia. Vuonna 2004 vastaava luku oli 76,9.
Luvuille on monta selitystä. Yhteiskunnan moninaistuessa erityisesti isoissa kaupungeissa asuu yhä enemmän myös muiden uskontokuntien edustajia. Yhteiskunta myös maallistuu, ja yhä useammin syntyvien lasten vanhemmat eivät kuulu kirkkoon.
– Toisaalta niistä lapsista, joiden vanhemmista jompikumpi kuuluu kirkkoon, kastetaan edelleen yli 80 prosenttia. Ja on myös vanhempia, jotka liittyvät takaisin kirkon jäseniksi, jotta saavat lapselleen kasteen, seurakuntayhtymän toimistosihteeri Sari Mäkelä kertoo.
Janina Aho on huomannut, että omassa ystäväpiirissä yhä useampi valitsee nimiäiset ristiäisten sijaan. 29-vuotias Aho uskoo, että häntä nuoremmat joutuvat jo selittämään ristiäisvalintaa ystävilleen.
Ahon mielestä kirkon kannattaisi tuoda esiin, että on monenlaisia tapoja uskoa ja olla kirkon jäsen, ja että kirkkohäistä tai lapsensa kastamisesta saavat haaveilla nekin, jotka eivät koe olevansa uskovaisia.
– Itselleni on ollut pienestä pitäen selvää, että kaikki saavat uskoa, miten haluavat.
Palmusen ja Frimanin mielestä tässä ajassa on entistä tärkeämpää, että kirkon työntekijät pitävät kastetta esillä: selittävät sen merkitystä ja avaavat, miten hieno lahja se lapselle on. He korostavat, että ei ole yhtä oikeaa tapaa olla uskonnollinen tai kirkon jäsen.
– Sehän on juuri sitä arkista uskonnollisuutta, kun haluaa tuoda lapsensa kasteelle. Hengellisestä näkökulmasta siinä on ihan kaikki, että haluaa tarjota omalle lapselleen sen hyvän, mitä on itse saanut, Palmunen sanoo.
Ristiäisten muistilista
– Kasteen voi järjestää kotona, kirkossa, seurakuntatalolla, pappilassa tai jossain muussa sopivassa tilassa. Lapsen tai aikuisen voi kastaa myös jumalanpalveluksen yhteydessä.
– Papin ja kastetilan voi varata, kun lapsi on syntynyt. Valtaosaa kirkon tiloista sekä papin voi varata ristiäisiä varten ilmaiseksi.
– Kastettavan lapsen nimet pitää ilmoittaa seurakunnalle kolmen kuukauden kuluessa syntymästä. Vanhemmat päättävät nimistä, mutta päätöstä ohjaa nimilaki.
– Ristiäisten valmisteluun kuuluu kastekeskustelu papin kanssa. Samalla vanhemmat voivat kertoa papille kastettavan lapsen nimet.
– Kastettavalla tulee olla vähintään yksi kirkkoon kuuluva kummi.
Näin varaat kastepapin ja -tilan
– Jos kastetilaisuus on kotona, papin voi varata sunnuntaipäiville sähköisen asiointipalvelun kautta ja muille viikonpäiville seurakuntien varauspalvelusta, p. 040 341 7011.
– Jos kaste on kirkossa, papin ja kirkon voi varata puhelimitse varauspalvelusta.
– Jos kaste on seurakuntatalossa tai pappilassa voit varata tilan kyseisen tilan vahtimestarilta. Varaa pappi erikseen varauspalvelusta.
– Tarkemmat ohjeet ja linkin sähköiseen asiointiin löydät osoitteesta turunseurakunnat.fi/ristiaiset.