Hän mainitsi siellä olevansa seurakunnassa töissä, jolloin eräs pohjalaisrouva puuskahti, että lapsille, nuorille, vanhoille ja erityisryhmille seurakunta järjestää vaikka mitä, mutta mitä löytyy tavallisille keski-ikäisille?
Kuisma ryhtyi miettimään, voisiko entisille nuorille järjestää ikioman viikonloppuleirin nuorten tyyliin ja muistella ikätovereiden kanssa omia rippikouluaikoja. Hän kun järjestää ripareita ja kokee, että oman nuoren rippikoulu on mahdollisuus vanhemmillekin löytää uudelleen seurakuntasuhdettaan – siellä on vanhempainiltoja ja muita. Voisiko tämän siis viedä askelen pidemmälle?
Tuumasta toimeen: Kuisma sai puuhanaisiksi mukaan Anna-Liisa Kiviön ja Anu Vallin sekä vielä pari muuta. Ensimmäinen entisten nuorten oma viikonloppuleiri pidetään Kunstenniemessä 9.-11. helmikuuta. Leiri on suunnattu 1980- ja 1990-luvuilla oman riparinsa käyneille aikuisille.
Viikonloppuleiristä on näillä näkymin muotoutumassa aika lailla tutun kuuloinen.
– Meillä on vaikka mitä suunnitelmia: tutustumisleikkejä, leirinuotiolla grillausta, laulua. Ehkä hankitaan discopallo ja tanssitaan 80-luvun hittien tahtiin! Tai ainakin kuunnellaan niitä. Hiukan olemme miettineet myös, että pitäisikö kännykänkäyttöä rajoittaa. Pärjäsimmehän me silloin aikoinaankin ilman, Vallin nauraa.
Kuisma on aiemmin ollut tekemässä monia toiminnallisia raamattuleirejä ja haluaa, että myös hengellisyys on mukana.
– Ideana olisi pitää Jumalan sanaa esillä raikkaasti ja toiminnallisesti. Seurakunnassa tässä kuitenkin ollaan.
Kiviön kiikarissa on, että perinteisen leireilyn ohella olisi vähän muutakin.
– Toivottavasti siitä tulee viikonloppu, jossa on aikaa katsella taaksepäin ja mietiskellä, kuinka elämä on mennyt ja mitä vaikkapa haaveili silloin omalla rippileirillä. Siitä tulee varmasti antoisaa.
Entä mitä naisille on jäänyt mieleen omasta riparista?
– Ihastuin siellä yhteen poikaan, ja kävin häntä salaa tapailemassa. Lievää rakastumista oli ilmassa, muistelee Anu Vallin.
– Rukoilin leirillä, että älä hyvä Jumala muuta minua himouskovaiseksi. Nykyään rukoilen, että saisin lisää uskoa, kertoo Orkkuli Kuisma.
– Lopetin kahdeksannella peruskoulun ja olin vähän tuuliajolla. Sen muistan, että tein hyvän tilin, kun myin muille irtotupakoita! Mutta meillä oli kelpo ohjaajat ja he nappasivat minut hoteisiinsa. Lopulta menin isoseksi ja sillä tiellä ollaan, Anna-Liisa Kiviö muistelee.
Lisätietoa: orkkuli.kuisma@evl.fi