Yli 95 prosenttia kirkon diakoniatyön vapaaehtoisista suosittelisi vapaaehtoistyötä myös tuttavalleen. Tämä käy ilmi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän vapaaehtoisille teettämästä kyselystä.
– Pääosin vapaaehtoiset ovat tyytyväisiä tekemäänsä vapaaehtoistyöhön, yhteydenpitoon työntekijöiden kanssa, toiminnanohjaukseen ja koulutuksiin. He kokevat, että heitä kunnioitetaan ja että he saavat tehdä vapaaehtoistyötä sillä aikataululla kuin haluavat, vapaaehtoistyön toiminnanohjaaja Mia Lehtonen yhtymän diakoniakeskuksesta summaa.
Sähköpostilla välitettyyn kyselyyn vastasi reilut 200 kirkon diakoniatyön vapaaehtoista, jotka tekevät vapaaehtoistyötä joko eri seurakunnissa Turussa ja Kaarinassa tai yhtymän yhteisessä diakoniatyössä.
Lehtosen mukaan kirkon työntekijät kyselevät vapaaehtoistyöntekijöiden kuulumisia ja kehitysehdotuksia säännöllisesti, mutta hänestä on tärkeää koota palautetta vuosittain yhteen.
– Tämä kertoo meille, missä mennään vapaaehtoistyössä.
Kysely toi esiin myös kehittämiskohteita. Ihan kaikki eivät olleet saaneet vapaaehtoistehtävästään riittävästi tietoa.
– Voidaan miettiä, voisiko kirjallisten ohjeiden lisäksi olla vaikka konkreettinen lyhytvideo, joka opastaisi tehtävään tai kokenut vapaaehtoinen, joka perehdyttäisi ensimmäisellä kerralla, Lehtonen pohtii.
Joidenkin vapaaehtoisten vastauksista näkyy myös kaipuu yhteisöllisyyteen. Lehtosen mukaan vapaaehtoisten kesken voisi ehkä järjestää enemmän myös kokoavaa toimintaa.
Enemmistö diakonian vapaaehtoisista on Lehtosen mukaan eläkkeellä olevia naisia, vaikka toki aktiivisia miehiä ja työikäisiäkin joukosta löytyy. Heitä yhdistää halu auttaa ja tehdä arjessa jotain, jolla on merkitystä.
Lehtosesta on selvää, että tulevaisuudessa kirkon vapaaehtoistyötä suunnitellaan yhä enemmän yhdessä vapaaehtoisten kanssa. Hänestä vapaaehtoistyötä pitää kehittää niin, että kynnys tulla mukaan olisi mahdollisimman matala. Moni luulee, että vapaaehtoistyö vaatii aikaa kerran viikossa, mutta erilaisia tehtäviä on jo nyt paljon, hän muistuttaa.
Kirkon diakoniatyön vapaaehtoiset esimerkiksi tapaavat ikäihmisiä, ovat yksinäisen saattohoidettavan tukena, jakavat ruokaa vähävaraisille ja ovat mukana monien kirkon tapahtumien järjestämisessä.
– Ilman heitä moni ihminen jäisi kohtaamatta, Lehtonen sanoo.