Puunlehdissä kerrottiin kierrättämisestä, kasvisruuasta, harkinnasta hankinnoissa, valojen sammuttamisesta, pyöräilystä ja kävelystä, julkisista liikennevälineistä ja monesta muusta.
Erään puunlehden ääreen tekee mieli palata aina vain uudestaan. Siihen oli perhosen kuvan viereen kirjoitettu varovaisin tikkukirjaimin kaksi lyhyttä lausetta: ”En roskaa. Olen pelastanut perhosen.”
”Olen pelastanut perhosen” pitää sisällään suuria asioita. Se kertoo henkilökohtaisesta luontosuhteesta ja siitä, että luontokappaletta on katsottu Pyhän Fransiskus Assisilaisen silmin Luojan luomana veljenä tai sisarena. Lempeästi ja myötätunnolla. Pieni teko on muuttanut eläimen elämän suunnan.
On ryhdytty toimimaan asioiden parantamiseksi. Yhden perhosen verran on suojeltu biodiversiteettiä ja ehkäisty luontokatoa. Ehkä jokunen siitepölyhiukkanenkin on päässyt siipien kantamana ylläpitämään monimuotoisuutta.
Perhosen hätä on saanut pelastajan keskeyttämään kulkunsa, pysähtymään hetkeksi ja käyttämään aikaansa siihen, että auttaa perhosen pinteestä. Pieni sankariteko on ehkä muuttanut tekijäänsäkin ja antanut luottamusta omiin kykyihin. Ehkä myös hitusen luottamusta tulevaisuuteen.
Ja ainakin se on antanut niin hyvän mielen, että sitä hyvää mieltä on halunnut jakaa muillekin. Jaettavaksi.
Tässä Lilja-lehdessä kerrotaan muun muassa heistä, joita yhdistää halu tehdä arjessa jotain, jolla on merkitystä.
Ihminen on luotu tekemään hyviä tekoja eikä mikään hyvä teko ole liian pieni. Sinulle, joka olet pelastanut perhosen: kiitos!