Puukiipijä on lennähtänyt hetkeksi männyn rungolta ja tutkii harmaan, aamuauringossa kylpevän kivimuurin rakosia. Hetkeä myöhemmin saman muurin päällä vipeltää jokin pikkunisäkäs, kenties päästäinen, kunnes katoaa kivien rakoihin.
Kiinnitän kameran jalustaan ja odotan. Jospa otus tulisi takaisin. Mutta eipä tule. Varsin pian käy selväksi fakta, jonka luontokuvaajat varsin hyvin tietävät. Ei riitä, että yksinkertaisesti suunnataan kohteeseen ja päätetään kuvata. Pitää olla oikeaan aikaan päivästä liikkeellä ja odottaa. Ja odottaa.Näin vietin tänä kesänä monia hetkiä Turun hautausmaalla Vasaramäessä, kun kuvasin Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän somekanaville videosarjaa hautausmaan luonnosta. Tavoitteena oli tarjota katsojille pieniä meditatiivisia hengähdyshetkiä vehreyden keskellä. Ei ihmisiä, ei hälyä.
Suuntasin hautausmaalle aikaisin aamuisin tai iltaisin, jolloin ympäristön voi kokea kaikin aistein. Valo on paras, eläimet aktiivisia, ihmiset muualla askareissaan ja hautausmaan kunnossapidossa tarvittavat koneetkin ovat hiljaa.
Lintujen kuvaaminen, tai ainakin näkeminen kuuleminen, on Turun hautausmaalla helppoa. Jopa niin, että kameran kanssa hieman hämmentyy. Minne pitäisi suunnata, kun joka puolella tapahtuu? Alkukesällä kuhina on melkoinen lähes mihin aikaan päivästä tahansa, kun kirjosiepot tutkivat valtavaa pönttövalikoimaa, mustarastaat lurittelevat oksilla ja tiaiset hätistelevät käpytikkoja matkoihinsa. Mutta oksistoissa suhahtelee paljon erikoisempiakin siivekkäitä.
Turun lintutieteellisen yhdistyksen jäsen Outi Silén on vieraillut täällä sukuhaudalla pienestä pitäen. Hän kertoo pitäneensä aluetta aina upeana puistona, ja vuosien myötä alkoivat myös paikan linnut kiinnostaa. Merkittävimpiin havaintoihin kuuluvat kultarinta, sirittäjä ja hernekerttu. Mukavin hautausmaan talvibongaus Silénille on ollut pähkinänakkeli.
– Myös laulurastaan äänen opin täällä tunnistamaan. Koska täällä on vanhaa puustoa, löytyy ötököitä, ja varsinkin hyönteissyöjiä tuntuu olevan paljon. Luulen, että täällä saattaisi viihtyä myös varpushaukka, Silén miettii.
– Kun tulen sisään portista, saatan laittaa lintujen äänet tunnistavan sovelluksen päälle. Tai sitten ihan vain katselen ja ihastelen. Hieno paikka vaikka aloittaa lintuharrastus.
Sain kuulla hautausmaalla juttusille pysähtyneiltä ihmisiltä erityisesti töpöhäntäisestä ketusta, joka valitettavasti onnistui välttelemään kameraani. Yksi hautausmaatyöntekijöistä kertoi ajaneensa repolaisen ohi työkoneella vain muutaman metrin päästä. Kettu söi hautakynttilää eikä hätkähtänytkään.
– Se näytti nuorelta, oli sen verran laiha, mutta ei mielestäni kapinen. Sen täytyy asua jossain täällä.
Kausityönjohtaja Pauliina Borgelin kertoo, että ketut ovat hautausmaalla muutenkin tuttu näky.
– Niitä pesii täällä, mutta tänä vuonna ne ovat olleet ehkä arempia kuin aiemmin.
On myös kauriita, rusakoita, lumikkoja ja joskus mäyräkin. Sellainen kuulemma lyllersi huoltokeskuksen alla joitakin vuosia sitten. Onpa hautausmaalle eksynyt hirvikin.
Ja ne oravat, hautausmaan julkkikset. Mitä pidemmälle kesä ehtii, sitä kesymmiksi ja uteliaimmiksi varttuvat poikaset tulevat. Ne tietävät, että jonkun taskuista saattaa löytyä makupaloja. Itse kehotin niitä noudattamaan luonnonmukaista ruokavaliota.
Vaikka fauna välttelisikin kameraa tai katsetta, riittää lähes 60 hehtaarin alueella ihmeteltävää muutenkin. Turun hautausmaa on oiva paikka kuvata valoa ja vehreyttä. Jos haluaa nähdä kaikki vihreän sävyt, kannattaa suunnata hautausmaalle alkukesällä aikaisin aamulla tai illalla. Klorofylli suorastaan hehkuu vastavalossa kasvien lehdillä. Syyskuun vaihtuessa lokakuuhun luo ruskan sävyttämien lehvästöjen lomasta matalalta läikehtivä aurinko kauniita näytelmiä kivipaasien pinnoille. Lisätään vielä kolean aamun usva, ja hautausmaavieras on valmis uppoutumaan filosofisiin mietteisiin.
Kun katsoo kaukaisuuteen hautakivien yli, eikä ketään näy missään ja ruoholeikkuritkin ovat hiljentyneet, lienee kokemus lähellä jotain, minkä voisi määritellä pyhäksi.
Eikä haittaa, vaikka muistikortti olisikin jäänyt sillä kerralla tyhjäksi.
Simo Ahteen Turun hautausmaalta kuvaamia Elävä hautausmaa -luontovideoita voit katsella Youtubesta tililtä Turun ev.lut. seurakunnat.