Tuomiokirkon peruskorjaus alkaa suunnittelulla ensi syksynä ja varsinainen tekeminen kestää vuoden 2028 ensimmäiseen adventtiin. Jo nyt on kuitenkin tehty paljon valmistelevaa työtä, kertoo seurakuntayhtymän kiinteistöjohtaja Seppo Kosola.
– Viime syksystä saakka on osallistettu kirkon käyttäjiä eli kyselty seurakuntalaisten ja työntekijöidemme toiveita suunnittelun pohjaksi, minkä lisäksi kirkosta on juuri valmistumassa sekä rakennushistoriallinen että teologinen selvitys.
Rakennushistoriallisessa selvityksessä kartoitetaan sitä, mitä kirkossa on Turun palon jälkeen tehty. Teologisella selvityksellä taas peilataan sitä, millä lailla kirkko vastaa jumalanpalveluselämän tarpeisiin nyt ja millaisia tarpeita on tulevaisuudessa. Kirkkohan kuitenkin on ensisijaisesti seurakuntaelämän keskus.
Yksi suuri ja konkreettinen on jo tehty, eli koko Tuomiokirkon pistepilvimittaus. Se tarkoittaa, että kaikki kirkon tilat on laserkeilausmenetelmällä mitattu niin, että tiedetään täsmälleen kuinka monta metriä on kynnykseltä naimisiin tai kuin suuri sakasti on – sekä kaikkien muidenkin tilojen mitat. Niitä muita tiloja kirkosta löytyy vaikka kuinka paljon, suuri osa sellaisia, joista suuri yleisö ei ole tietoinen. Ja juuri niitä tiloja myös halutaan saada paremmin seurakunnan ja seurakuntalaisten käyttöön.
Peruskorjauksen hankesuunnitelma valmistuu nyt kevään aikana ja sen pohjana on muun muassa niitä toiveita, joita ihmiset ovat peruskorjaukselle ja kirkon tulevalle käytölle asettaneet.
– 2018 teetettiin kuntoarvio Tuomiokirkosta. Hyvät uutiset olivat, että 1970-luvun lopulla tehty peruskorjaus oli tehty hyvin, ja kirkko on rakenteellisesti kelpo kunnossa. Silloin korjattiin muun muassa katto sekä vahvistettiin tornin rakenteita. Nyt on sitten vuorossa tekniikan korjaus: siis sähköt ja AV-tekniikka, sekä lämmitysjärjestelmä ja ilmanvaihto. Samalla kuitenkin pyritään vastaamaan myös seurakunnilta tulleeseen toiveeseen, että tiloista pitäisi saada monipuolisempia, Kosola kertoo.
Se tarkoittaa esimerkiksi, että olisi tiloja, joissa voisi olla silloinkin, kun kirkossa on meneillään jokin muu tilaisuus. Nythän esimerkiksi jos urkuri harjoittelee – tai on vaikka jumalanpalvelus – niin ei siellä paljon muuta sitten tehdä.
– Jos sinne saadaan uudenlaisia tiloja, niin sehän olisi ikään kuin seurakunnan paluuta juurille – ennenhän kaikki asiat tapahtuivat kirkossa, nykyään useimmiten vaikka seurakuntakodeissa, Kosola miettii.
Sähkö- ja AV-uudistukset ovat sellaisia, jotka eivät suuremmin näy satunnaisille kävijöille. Eikä kirkkosaliin sinänsä suuria muutoksia olekaan luvassa. Jotain sentään: toiveena on esimerkiksi, että sinne saataisiin uudet kuoriurut – kutakuinkin nykyisten kuoriurkujen kohdille, mutta oikealle puolelle keskikäytävää ovelta katsottuna – tarkoituksena olisi, että urut nostettaisiin ylös seinälle. Uusien urkujen soittopöydältä käsin voisi jopa olla mahdollista soittaa lehterin suuria urkuja.
Pieni mutta näkyvä uudistus olisi myös siirrettävä alttari niin, ettei enää tarvitsisi kiikareita nähdäkseen mitä edessä tapahtuu.
Olennaista on myös esteettömyys. Tuomiokirkkohan on tällä hetkellä varsin huonosti saavutettava. On vain yksi ovi, jolle pääsee pyörätuolilla, ja sekin nousu vaatii kyllä käsivoimia. Jos sitten halutaan saada käyttöön uusia tiloja, joita löytyy lähinnä sivulaivojen toisista kerroksista, niin sinnepä ei tuosta vain mennäkään. Portaat ovat ikivanhat, jyrkät ja huonojalkaisille mahdottomat.
Mikä siis ratkaisuksi? Kosola ehdottaa hissiä Ursulan kappeliin, eli siihen kappeliin, joka on heti ulko-ovelta oikealla ja jossa sijaitsevat nyt yleisövessat.
– Ursulan kappeli on ylipäänsä se paikka, jossa arvelisin, että tullaan näkemään suurimmat muutokset. Se on niin suuri ja korkea tila, että sinne olisi mahdollista rakentaa myös välipohjia, jolloin tilaan saataisiin useampia kerroksia. Sen yläpuolella on vielä ns. tiilivarasto, eli tilaa siellä on, Kosola sanoo.
Ursulan kappelin hissi, joka seisoisi omilla jaloillaan ja olisi siis helposti myös poistettavissa, ei olisi vallan ennenkuulumaton: vastaavanlainenhan tehtiin 90-luvulla myös esimerkiksi Turun Taidemuseoon.
Kirkkoon on myös toivottu muun muassa kahvilaa ja jos sellainen tulisi, niin nykyinen Ursulan kappeli voisi olla siihenkin oiva paikka. Toinenkin vaihtoehto tosin on: Domcafé. Sinnehän mennään nykyään ulkokautta, mutta kahvilaan kuuluu matala takaosa, joka on tiilivarastona ja jonka saisi ehkä käyttöön. Domcafé mahdollisine laajennuksineen sijaitsee suoraan Ursulan kappelin alapuolella, joten kulku voisi mennä sitä kautta.
Ursulan kappelin katto ei ole keskiaikainen, mikä mahdollistaisi hissin rakentamisen sinne, sanoo kiinteistöjohtaja Seppo Kosola.
Siis jos Jumala ja Museovirasto suo.
Tai ehkä toisin päin.
Tosin Museovirasto on kyllä hyvässä hengessä mukana jo suunnitteluvaiheessa.
– He ovat ohjausryhmässämme ja mukana suunnittelussa, me olemme samassa veneessä. Myös siellä ymmärretään, että paras keino säilyttää arvokkaita rakennuksia on, että niille on käyttöä ja käyttäjiä, Kosola miettii.
Tähän liittyy myös Tuomiokirkkomuseon kohtalo. Kosola toivoo, että se säilyisi kirkossa.
– Mutta sitä pitäisi kyllä uudistaa. Se on nyt vähän sellainen, että harva edes tietää sen olemassaoloa.
Mutta siirretäänpä katse hetkeksi toiselle puolelle kirkon keskikäytävää. Sakastin yläpuolella on myös tiloja. Ongelma vain on että sinne pääsee ainoastaan erittäin jyrkkiä ja korkeita portaita pitkin sakastista. Jos pystyttäisiin ratkaisemaan se kulku, niin tilaa olisi taas aika lailla enemmän.
– Näitä uusia tiloja voisi sitten käyttää seurakunnalliseen toimintaan, kukaties jopa kuoroharjoituksiin, ehkäpä siellä voisi olla myös henkilökunnalle työtiloja, Kosola sanoo.
Sellaistakin on väläytelty, että nykyisiä hautakappeleita voisi käyttää paremmin hyödyksi. Niissähän on jo nyt toimintaa: esimerkiksi Pormestarin kappelissa toimii Pyhiinvaelluskeskus. Mutta toki jos on joku muu tilaisuus menossa kirkossa, niin ei siellä voi olla rauhassa – ja päinvastoin. Olisiko siis mahdollista tehdä vaikka jonkinlainen lasiseinä kappeleihin, jolloin akustiikkamurheet poistuisivat? Sekin on asia, joka on pohdinnan alla.
Myös kiinteiden penkkien olemassaolon mielekkyys on ollut esillä. Kosolan mukaan niitä tuskin kuitenkaan lähdetään poistamaan enempää – tällä hetkellähän kirkon etuosassa on vain siirreltäviä penkkejä, mikä mahdollistaa esimerkiksi hyvinkin suurten kuorojen esiintymisen.
Yksi ikihaave monilla on se, että pääsisi kipuamaan Tuomiokirkon torniin. Olisiko se mahdollista?
Kosola ei tyrmää ajatusta. Hissiä sinne ei tietenkään saa, mutta hän miettii olisiko mahdollista päästää yleisöä vaikka jonnekin kellojen korkeudelle – sen jälkeen nimittäin portaatkin muuttuvat lähinnä tikkaiksi. Isoja muutoksia sekin vaatisi, jotta paikka olisi turvallinen. Pitäisi olla muun muassa kahdet portaat, jotta hätätapauksessa voisi käyttää toisia.
– Mutta useissa keskieurooppalaisissa kirkoissa torniin pääsee ja siitä vielä maksetaan. Kyllä näitä pohditaan ja yritetään ratkaista, miten asiat olisi mahdollista toteuttaa, Kosola lupaa.
Hintaa tulevalle remontille hän ei suostu arvaamaan.
– En uskalla itsekään ajatella sitä vielä: paljon se joka tapauksessa tulee olemaan. Kymmenen miljoonaa ei riitä mihinkään. Budjetti selviää kun päästään vähän pidemmälle. Valtiolta olemme kuitenkin jo saaneet neljä miljoonaa.
Itse peruskorjaus tulee häiritsemään tietenkin myös Tuomiokirkon arkea.
– Tavoitteena on, että ainakin osin voitaisiin pitää kirkko auki mahdollisimman pitkään. Mutta on todennäköistä, että ainakin hetken kirkko on kokonaan suljettuna, Kosola sanoo.
Hän itse ei ole mukana enää siinä vaiheessa, kun peruskorjaus valmistuu, sillä hän jää eläkkeellä kuluvan vuoden lopussa.
– Mutta ehkä tulen sitten joka päivä neuvomaan, kuinka asiat pitäisi tehdä! hän nauraa.
Tuomiokirkko oli alun perin puinen vaatimaton pikkukirkko, jonka inhat novgorodilaiset polttivat 1318. Sen jälkeen rakennettiin kirkko oikein kivestä, mutta tulta se ei suuremmin hillinnyt: Tuomiokirkko on palanut kolmisenkymmentä kertaa historiansa aikana. Sitä on myös rakennettu ja laajennettu pikkuhiljaa.
Alati muuttuva kirkko
Nykyinen interiööri on pitkälti Turun palon jälkeiseltä ajalta, sillä silloin koko sisäosa sakastia lukuun ottamatta paloi. Tornin yläosakin romahti alas. Aiemminhan se oli kupolimainen.
Ja on muutakin muuttunut: kirkkoa ympäröi pitkään korkeahko kivimuuri, joka purettiin Turun palon jälkeen. Alun perin kirkossa ei ollut hienoa kellotorniakaan, vaan kelloja soitettiin erillisessä tapulintapaisessa. Kirkon pääovikin oli alkujaan nykyisen Agricolan patsaan puolella.
Sivusuunnassa kirkko on myös levinnyt kuin konsanaan keski-ikäinen: nykyiset hautakappelit ovat entisiä katolisen ajan alttareita, joita rakennettiin pyhimysten kunniaksi pääosin 1400-luvulla. Viimeisin, eli Kankaisten kappeli, jossa lepää Suomen ainoa ihan oikea kuningatar, eli Kaarina Maununtytär, valmistui 1657. Kiinteät penkit kirkkoon saatiin piispa Rothoviuksen aikana 1600-luvun alkupuoliskolla – niin kuin myös urut sekä komea saarnastuoli.
Näin ollen ei ole olemassa mitään ”oikeaa” ja ”alkuperäistä” Tuomiokirkkoa, vaan se on kehittynyt nykyisenkaltaiseksi vuosisatojen aikana ja useimmiten jokseenkin holtittomasti aina sen mukaan, kuinka tuli, juutit ja maailman reformien tuulet ovat sanelleet.
Koko olemassaolonsa ajan se on kuitenkin palvellut turkulaisia ja ollut seurakunnan keskus. Sellainen sen halutaan olevan jatkossakin.
Tuomiokirkon peruskorjaukseen liittyviä yleisötoiveita:
- Kaikki tilat, jotka on teknisesti mahdollista saada kaikille avoimeksi, olisi hyvä ottaa käyttöön.
- Kaikkia tiloja ei ole välttämätöntä ottaa käyttöön. Ensisijaisia ovat ne tilat, joihin pystyy vähimmin muutoksin järjestämään turvallisen pääsyn.
- Hiljaisia tiloja yhdelle henkilölle – pieniä rauhoittumisen ”kappeleita”.
- Moderni hömpötys ja käyttötilat minimiin – jos jotain tarvitaan lisää niin museota, jonka roolia kirkossa soisi kasvatettavan.
- Yläkertaan voisi sisustaa yhteisöllistä tilaa esimerkiksi joogaa, meditointia, hengellisiä harjoituksia, kursseja tai kerhotoimintaa varten.
- Osa tiloista voisi toimia nuorisotoiminnassa erilaisten pelien ynnä muiden merkeissä tai rentoutumistarkoitukseen, lukemisen rauhoittumiseen, rentoon hengailuun.
- Ei saa isolla kädellä modernisoida!
- Keskiaikaisiin rakenteisiin ei saa koskea.
- Saisiko pehmustetut penkit.
- Torniin pääsy yleisölle, vaikka kovaan hintaan.
- Kahvilan laajentamista ja siirtämistä kannatetaan.
- Museon tavarat säilytykseen muualle ja tilat käyttöön
- Tiloja voisi vuokrata yksityishenkilöille harrastetiloiksi.
- Kirkon yhteydessä toivoisi olevan vuokratiloja juhlakäyttöön.
- Tilat voisivat toimia myös erilaisissa harrastustoiminnoissa. Mielikuvitusta kirvoittavat tilat olisivat upeita esimerkiksi erilaisiin roolipeleihin.
- Turun tuomiokirkko on elävä Turun historia/Suomen historia/keskiaikamuseo. Vanhaa keskiaikaista rakennetta tai Turun palon jälkiä ei saa poistaa, 70-luvun remontin jälkiä sen sijaan voisi.