On huolehdittava, että majoitusvälineitä on kylliksi, ruoka on hankittu ja ruokavaliot huomioitu. Pitää selvittää saako tehdä tulen, onko riittävästi ahkiota ja suksia ja niin edelleen ja niin edelleen. Useimmiten sen kaiken joutuu tekemään yksin.
Nuorisotyöntekijä ja innokas erämies Kari Sinkkonen Maarianseurakunnasta ryhtyi pohtimaan, millä lailla tätä kaikkea työtä voisi järkevästi jakaa ja vieläpä niin, että siinä sivussa tulisi opetettua nuorille taitoja, joita he voisivat hyödyntää myös myöhemmin.
Niinpä Sinkkonen päätyi kehittämään ideaansa osana yhtymän palvelumuotoiluohjelmaa, jossa voi tehdä pieniä projekteja, joiden tarkoituksena on kehittää omaa työtä tai alaa. Ja se Sinkkosen idea on, että ennen kuin lähdetään vaikka Lappiin vaeltamaan, järjestetään porukalle muutaman kerran koulutus, jonka ansiosta jokainen vastuutetaan tekemään jokin pieni osa-alue, niin ettei retkenjohtajan tarvitse hoitaa kaikkea. Koulutuksesta on tarkoitus tehdä myös tehdä opasvihkonen, joka on käytettävissä sitten muuallakin kuin Maarianseurakunnassa.
– Idea on jakaa retken valmistelu viiteen osa-alueeseen, joihin jokainen osallistuja koulutetaan. Sen jälkeen sitten vastuutetaan itse kukin yhteen niistä. Eli yksi ryhmä huolehtii ruokailusta, toinen majoituksesta, kolmas erilaisista luvista, joita tarvitaan, neljäs kuljetuksesta ja viides käytännön asioista, kuten vaikkapa polttopuiden hommaamisesta. Lisäksi on tietenkin johtaja, jonka tehtäväksi jää pitää naruista ja katsoa että homma toimii, Sinkkonen kertoo.
Samalla koulutuksessa opitaan sitten taitoja, jotka mahdollistavat omaehtoisen retkeilyn – ymmärretään vaikkapa, että mikä on retkillä välttämätöntä ja mitä ei turhaan kannata raahata mukana.
– Haluan tuoda luonnon ja retkeilyn kokemuksen nuorille niin, että he oppivat käyttämään luontoa oikein. Esimerkiksi että se, mitä luontoon viedään, tuodaan myös pois. Tai jos tehdään tuli, siihen pitää olla lupa. Tai että kun se nuotio tehdään, niin miten se tehdään niin, ettei siitä tule yleistä nuotiopaikkaa.
Sinkkosen ykköskohderyhmä ovat nuoret, mutta vastuuttavaa eräretkeilyä voi tietenkin harrastaa kaikkien ryhmien kanssa.
– Esimerkiksi lapsille on iso juttu saada osallistua. Heitä voi vastuuttaa vaikka sitten, että te kannatte mehupullon, te tuotte vaahtokarkit, te olette roskaryhmä ja niin edelleen.
Ja vaikka kyse on vastuuttamisesta, niin vastuullisuuskin kulkee siinä sivussa.
-Vastuullisuus on sitä, että kunnioitetaan luontoa. Sen pitää olla käytettävissä meidän jälkeemmekin. Sen lisäksi myös muita retkeilijöitä pitää kunnioittaa. Ei esimerkiksi tehdä jonkun vaivalla tuomista puista juhannuskokkoa, jotta saadaan yksi makkara paistettua – pahimmillaan vielä niin, että sammutetaan se kokko vedellä, kun lähdetään, ja jäljelle jää kasa märkiä hiiltyneitä puita seuraavia varten, Sinkkonen selittää.
Huhtikuun aikana on tarkoitus testata ajatusta käytännössä.
-Pidetään pieni koulutus ja sen jälkeen mennään kokeilemaan. kuinka opit toimivat retkellä. Sen jälkeen kirjoitan sitten näitä käytänteitä ylös. Tietenkin ryhmät, retket ja ihmiset ovat erilaisia, joten vihkonen ei voi olla sellainen, jossa kaikki on selitetty auki ja lyöty lukkoon, vaan sitä voi sitten soveltaa niin kuin haluaa.