Nainen vierellään vanha puinen leikkiauto.

Yhteistä kasvatustyötä on seurakuntayhtymässä tehty pitkäjänteisesti. Kasvatustyön johtajana on ennen Katja Vanhataloa työskennellyt vain kaksi ihmistä, Lasse Urho ja Hannu Hurme.

Kasvatustyö 60 vuotta kiinni ajassa

Seurakunnat | 26.04.2023 | Lilja 4/2023

Teksti: Minna Uusivirta | Kuva: Jussi Vierimaa

Seurakuntayhtymän yhteinen kasvatustyö viettää tänä vuonna 60-vuotisjuhlaansa. Sen toiminta laajenee ja kehittyy edelleen jatkuvasti.

Yhteisen kasvatustyön aikajana ulottuu Turussa virallisesti vuoteen 1963, jolloin perustettiin silloinen nuorisotyökeskus. Se jatkoi jo vuonna 1945 alkaneiden seurakunnan leikkikerhojen ja seuraavalla vuosikymmenellä käynnistyneen, vapaaehtoisvoimin tehdyn nuorisotyön eteenpäinviemistä.

Nuorisotyökeskuksen myötä päiväkerhotoiminta laajeni nopeasti ja 1960-luvulla käynnistettiin myös erityisnuorisotyö. Rippileiritkin olivat jo tuolloin keskeinen osa toimintaa seurakuntien kanssa.

Vuosikymmenten varrella toiminta on jatkuvasti vastannut ympärillä tapahtuviin yhteiskunnan muutoksiin. Esimerkiksi kun päivähoitolaki astui voimaan 1970-luvulla, Turkuun perustettiin kolme seurakunnan päiväkotia.

Vastaavalla tavalla yhteinen kasvatustyö pyrkii nykyisinkin vastaamaan ympäröivän maailman menoon ja muutoksiin. Tällä hetkellä haasteina ovat muun muassa perheiden tarvitsema tuki koronan jälkeen ja inflaation seurauksena. Myös ympäristökasvatuksesta on tullut entistä keskeisempää.

– Paljon toiminnassa on tuttua edelleen. Partioyhteistyö käynnistyi jo 1960-luvulla, samoin erityisnuorisotyö, seurakuntayhtymän kasvatustyön johtaja Katja Vanhatalo kertoo.

Hänen mukaansa vuosikymmenten mittaan keskuksen toimintamuodot ovat kehittyneet, mutta mikään niistä ei ole varsinaisesti pudonnut pois, mikä kertoo toiminnan laajuudesta.

Esimerkiksi Palveluoperaatio Saapas oli paikalla Ruisrockissa jo vuonna 1977 ja perhetyötä on kehitetty 1980-luvulta lähtien. Iltapäivätoiminnan painotus vahvistui 1990-luvulla, ja eri oppilaitoksissa tehtävä työ on yhtä lailla kasvanut sieltä lähtien. Lastenohjaajien koulutuskin on kehittynyt toisen asteen ammatilliseksi tutkinnoksi.

Yksi uusimmista lisäyksistä on lapsiperheitä kotona auttava PikkuHelppi, joka levisi Turusta muualle maahan viisi vuotta sitten.

– Viime vuosina pinnalla ovat lisäksi olleet vauvapedagogiikka ja nuorten osallisuuden tukeminen. Nuorten hallitus aloitti toimintansa viime vuonna.

Vanhatalo kertoo, että tulevaisuudessa yhteisen kasvatustyön tavoitteena on tukea entistä saumattomammin ihmisten hengellisen kasvun polkua vauvasta vaariin. Käytännössä se tarkoittaa niiden ikäryhmien huomioimista, joita ei tällä hetkellä tavoiteta parhaalla mahdollisella tavalla. Heihin kuuluvat esimerkiksi yli kymmenvuotiaat lapset, jotka eivät vielä ole rippikouluikäisiä.

Kasvatustyön roolin kirkossa Vanhatalo näkee merkittävänä.

– Se hengittää kirkkoa ja osaltaan takaa toiminnan jatkuvuuden. Kasvatustyöllä on tärkeä tehtävä pienten ihmisten ja perheiden kanssa, jotta kokemukset kirkosta ovat jatkossakin hyviä, ja kirkkoon halutaan kuulua. Kaikki työyhteisössämme kokevat tekevänsä tärkeää työtä.

Juhlavuotta yhteisessä kasvatustyössä vietetään työstä iloiten muun muassa alkuvuoden hyväntekeväisyyskampanjoiden muodossa.

MITÄ TYKKÄSIT JUTUSTA?

Kiitos, että autat meitä kehittämään lehden sisältöä.