Kun Inka Hotanen katselee Turun Mikaelinkirkon alttarin kultauksia, mieleen tulee kesätyö vuodelta 1987. Hotanen oli silloin erikoismaalariopiskelija ja pääsi mukaan kunnostamaan kirkon alttarimaalauksia.
Hän vietti tuolloin paljon aikaa kirkossa mutta oli kaukana uskosta ja Jumalasta. Myöhemmin hän erosi kirkosta. Kontrasti nykyiseen Inka Hotaseen on suuri.
– Jos joku olisi silloin sanonut, että toimit vielä joskus seurakunta-aktiivina, en missään tapauksessa olisi uskonut, hän nauraa.
Ensin tuli usko. 10 vuotta sitten Hotanen tunsi rauhattomuutta ja juurettomuutta. Avioero oli jättänyt pettymyksen ja epäonnistumisen tunteet. Hän alkoi etsiä uutta suuntaa rukouksesta ja Raamatusta.
– Ei siinä jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin kääntyä Jumalan puoleen.
Välirikkonsa kirkon kanssa Hotanen sopi puolitoista vuotta sitten liittyessään Mikaelinseurakunnan jäseneksi. Hän kaipasi ympärilleen ihmisiä, joilla on samanlainen arvomaailma. Tutussa Mikaelinkirkossa hän tunsi palaavansa kotiin.
Reilussa vuodessa Hotanen on tehnyt syväsukelluksen seurakunnan vapaaehtoistyöhön. Hän auttaa ruokakassijaoissa sekä toimii kristinuskon perusteita käsittelevän Alfa-kurssin pienryhmävetäjänä.
Nyt hän on innoissaan uudesta Krito-ryhmästä, jossa toimii yhtenä vetäjänä. Krito tulee sanoista Kristillinen toipumistyö. Kyseessä on sielunhoidollinen vertaisryhmä, jossa opetellaan puhumaan totta omista kokemuksista ja tunteista.
Kansan Raamattuseuran (KRS) lanseeraamaa Krito-toimintaa on monissa luterilaisissa seurakunnissa. Hotanen keksi, että olisi ihanaa perustaa tällainen ryhmä Mikaeliin.
Hän alkoi ajaa asiaa Mikaelinseurakunnan papille Pasi Jaakkolalle. Viime kesänä Hotanen kävi KRS:n Krito-ohjaajan koulutuksen toisen seurakunta-aktiivin kanssa. Ensimmäinen ryhmä käynnistyi juuri Mikaelissa.
– Minut varmaan tunnetaan täällä jo Krito-Inkana, Hotanen nauraa omaa intoaan.
Hotanen korostaa, että Krito-ryhmä ei ole terapiaa vaan luottamuksellista asioiden jakamista seurakuntalaisten kesken.
Ryhmässä on selkeät säännöt. Jokainen saa olla äänessä yhtä kauan ja puhua vain itsestään. Toisten tarinoita ei kommentoida ja toisia ei neuvota. Hotasen mielestä Krito on esimerkki yhdessä jakamisen ja rukouksen voimasta.
– Ideana on se, että ihminen tulee nähdyksi, kohdatuksi, kuulluksi ja hyväksytyksi.
Toimintaan kuuluvat myös pieni hartaus sekä rukoileminen yhdessä. Tapaamisten pohjana käytetään psykologi ja psykoterapeutti Mirja Sinkkosen sekä diakonissa Paula Tähtisen Lupa tuntea -kirjaa.
Hotanen on haastatellut ryhmän jäsenet etukäteen yhdessä pappi Hanne Tuuloksen kanssa. Näin varmistetaan, että ryhmä sopii osallistujille.
Pappi Pasi Jaakkolan mukaan Krito-ryhmä on oiva esimerkki toiminnasta, joka pyörii vapaaehtoisvoimin. Pappien tehtävänä on toimia Krito-ohjaajien tukena.
Jaakkolan mukaan Krito-ryhmiä on ollut Mikaelinseurakunnassa ennenkin, ja ne sopivat hänestä seurakunnan profiiliin hyvin. Seurakuntalaisten tarve kohtaamisille ja sielunhoidollisille keskusteluille on suuri.
– Parhaassa tapauksessa syntyy ystävyyssuhteita, jotka kantavat myös kurssin jälkeen.
Jaakkolan mukaan Mikaelissa pyritään voimaannuttavaan vapaaehtoistyöhön. Siinä työntekijät valtuuttavat seurakuntalaisia ideoimaan toimintaa ja käyttämään lahjojaan seurakunnan hyväksi sekä kulkevat heidän rinnallaan auttaen ja tukien.
Inka Hotanen ihailee sitä, miten avosylin hänet on otettu mukaan seurakuntaan. Hän on otettu siitä, miten häneen on luotettu ja miten työntekijät ovat tukeneet ja kannustaneet häntä vapaaehtoistyössään.
Jaakkola korostaa, että resurssien vähetessä vapaaehtoistyöllä on kirkossa yhä merkittävämpi rooli. Seurakuntalaisten valtuuttamisella on myös vahvat teologiset perusteet.
– Seurakunta on Kristuksen ruumis, jossa on erilaisia jäseniä. Ihmisten hengellinen kasvu ja koko seurakunta perustuvat siihen, että kaikki ovat mukana.