Pöydän ympärillä käy iloinen puheensorina. Näistä naisista näkee, että yhdessä on jaettu paljon. Vuonna 1964 perustettu raamattupiiri on kokoontunut satoja kertoja.
– Olemme ehtineet lukea Raamatun aika monta kertaa, Maija Saleva naurahtaa.
Piiri sai alkunsa kahden nuoren opiskelijan aktiivisuudesta. Psykologianopiskelija Ritva Uhingin into tutkia Raamattua roihahti kristillisessä ylioppilaskokouksessa. Hän kertoi ideansa ystävälleen Sisko Raittiille, joka oli teologiharjoittelijana Maarian seurakunnassa.
– Kysyin häneltä, että etkös sinä voisi perustaa meille raamattupiirin.
Ja Siskohan perusti. Mukaan tuli tuttuja nuoria naisia. Vuosien saatossa piiri löysi muotonsa. Kukin emännöi vuorollaan, valitsee tekstin ja veisattavat virret sekä alustaa keskustelun.
Piirillä on myös valtava sosiaalinen merkitys. Kahvipöydässä on jaettu reseptivinkkejä ja kuulumisia. Yhteyttä on pidetty muutenkin.
– Olemme aloittaneet nuorina neitoina, useimmat pariuduttu ja saatu lapsia, menetetty läheisiämme. Kahvipöydässä on ehditty käydä läpi koko elämän kaari, Maija Saleva sanoo.
Hauska yksityiskohta on se, että piirin perustajajäsenten jälkeläisistä on kasvanut myös kaksi kirkkoherraa Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymään.
Sisko Raittiin tytär Laura Maria Latikka aloitti Maarian seurakunnan kirkkoherrana viime syksynä. Ritva Uhingin tytär Pauliina Uhinki-Suominen on luotsannut Henrikinseurakuntaa vuodesta 2019.
Kirkkoherroille äitien raamattupiiri on lämmin läikähdys lapsuudesta. Latikalle oli selvää jo pienenä, että raamattupiiri on äidille jotain hyvin tärkeää, ystävien kanssa jaettua.
– Se antoi esimerkkiä hyvästä tavasta ylläpitää hengellistä elämää.
Piiri oli aikuisten juttu. Pauliina Uhinki-Suominen ei halunnut jäädä mistään paitsi, joten perusti pikkutyttönä oman ”Kissalan piirin”, johon lelut kokoontuivat. Hän uskoo, että kodin hengellisellä ilmapiirillä on yhteys myös uravalintaan.
– On sillä ilman muuta merkitystä, että sille on kodin perintö ja tuki, ja mallia hengellisyydelle on myös kotoa ja vanhempien ystäväpiiristä.
Maija Saleva lisää vielä, että piirin ajattelutapa on aina ollut feministinen. Heille on ollut itsestään selvää, että naiset ovat aktiivisia toimijoita seurakunnassa, ja he ovat tukeneet esimerkiksi naispappeutta alusta saakka.
Mutta miten raamattupiiri pysyy pystyssä näin pitkään? Ehkä vastaus on turvallinen ilmapiiri. Keskustelu on ollut älykästä, ja siihen on mahtunut erimielisyyksiäkin. Jokainen on saanut olla oma itsensä.
– On ollut ihanaa, että täällä on saanut olla juuri niin hengellinen tai hengetön, kun on halunnut. Ei ole ollut mitään muottia, johon olisi tarvinnut sopia, Ulla Valovirta summaa.
– Meitä on myös monesta eri ammattikunnasta, mikä rikastuttaa keskustelua. Itse olen psykologina tuonut oman näkökulmani, joka ei välttämättä ole niin oikeaoppinen, Ritva Uhinki lisää.
Varsikin alkuvuosina erilaiset raamattuoppaat auttoivat piiriläisiä Raamatun tutkimisessa. Esko Rintalan Markus raamattupiirissä -teoksen mukaan on nimetty yksi raparperipiirakkareseptikin.
Piiriin on tullut jäseniä myös eri vuosikymmeninä. Lea Huuhtanen löysi porukkaan opiskelukaverinsa Maija Salevan kautta.
– Olin masentunut ja elin hyvin raskasta elämänvaihetta. Maija tuli vastaan ja kysyi, mitä kuuluu. Minä vastasin, että etsin Jumalaa. Niinpä Maija pyysi minut mukaan, Huuhtanen kertaa.
Latikan ja Uhinki-Suomisen mukaan seurakunnissakin pyörii raamattupiirejä vapaaehtoisten voimin. On jatkuva pohdinnan aihe, millaista ryhmätoimintaa pitäisi järjestää, jotta mahdollisimman moni löytäisi mukaan.
– Parhaimmillaanhan seurakunta on myös ystävyyden kasvualusta, Latikka sanoo.
Aktiivisten naisten pitkäikäinen raamattupiiri on hyvä esimerkki hengellisestä toiminnasta, joka ei vaadi kirkon työntekijää pyöriäkseen. Uhinki-Suomisen mukaan seurakuntalaisten ideoita koitetaan kuunnella mahdollisimman herkällä korvalla.
– Pitäisi uskaltaa yhä enemmän valtuuttaa seurakuntalaisia tekemään asioita myös itse.