Tuulikki Mikkola

Tuulikki Mikkola on perheoikeuden professori Turun yliopistossa.

Oma ääni kuuluviin

Näkökulma | 25.05.2022 | Lilja 5/2022

Teksti: Heidi Pelander | Kuva: Timo Jakonen

Edunvalvontavaltuutus ja testamentti takaavat, että oma tahto on läheisten tiedossa myös silloin, kun sitä ei pysty enää ilmaisemaan.

Kuka asioitani hoitaa, jos en pysty siihen enää itse? Ja mitä omaisuudelleni tapahtuu kuolemani jälkeen? Nämä asiat voi ratkaista etukäteen laatimalla edunvalvontavaltuutuksen ja testamentin.

Perheoikeuden professori Tuulikki Mikkola törmää usein siihen, että tulevaisuuden skenaarioita ei haluta ajatella. Edunvalvonta- ja testamenttiasioita saatetaan pitää vanhuuden merkkinä tai pahana enteenä.

– Itse ajattelen, että mitä paremmin hommat ovat asiakirjoilla hanskassa, sitä onnellisempi ihminen voi olla.

Hän lisää, että huolella laaditut asiakirjat helpottavat läheisten elämää. Isoissa elämänmuutoksissa on helpompi toimia, kun läheisen oma tahto on selkeästi paperilla.

Edunvalvontavaltuutus laaditaan siltä varalta, ettei itse pysty hoitamaan omaisuuttaan ja asioitaan. Valtuutukseen voi kirjata, kuka asioita tällaisessa tapauksessa hoitaa ja miten.

Mikkolan mukaan edunvalvontavaltuutukseen voi sisällyttää myös hoitotahdon eli tiedon siitä, millaista hoitoa haluaa elämänsä loppuvaiheessa. Hän kehottaa kirjaamaan hoitotahdon myös Omakanta-järjestelmään, jotta hoitohenkilökunta löytää sen helposti.

– Edunvalvontavaltuutukseen voi sitten tehdä viittauksen, että hoitotahtokin on tehty.

Testamentilla ihminen voi puolestaan määrätä, miten omaisuus jaetaan hänen kuolemansa jälkeen. Jos testamenttia ei ole, omaisuus jaetaan perillisten kesken laissa määritetyllä tavalla.

Mikkolan mukaan asiakirjojen puuttuminen voi johtaa moniin ongelmiin.

Jos ihminen menettää toimintakykynsä ja edunvalvontavaltuutettua ei ole, hänen asioidensa hoitamisesta tulee hidasta ja kankeaa. Vaikka edunvalvojaksi määrättäisiinkin läheinen, isot päätökset vaativat holhousviranomaisen hyväksynnän.

Hyvin laaditulla testamentilla voi puolestaan välttää sukulaisten perintöriidat.

Mikkola korostaa, että asiakirjojen tulee olla selkeitä ja ristiriidattomia, ja niiden pitää täyttää laissa määritellyt muotovaatimukset. Hän kehottaa myös varmistamaan, että dokumentit tarpeen tullen löytyvät.

– Jos niistä ei kerro kenellekään, ne eivät täytä tarkoitustaan.

Mikkola suosittelee turvautumaan oikeusoppineiden apuun asiakirjojen laadinnassa, mikäli edunvalvontavaltuutuksen tai testamentin sisältö on vähänkin monimutkaisempi.

– Esimerkiksi testamenttiasioihin liittyy paljon väärinymmärryksiä, koska meidän perintöjärjestelmämme ei ole kovin yksinkertainen.

Katso lisätietoja esim. dvv.fi, suomi.fi.

MITÄ TYKKÄSIT JUTUSTA?

Kiitos, että autat meitä kehittämään lehden sisältöä.