Kaksi naista istuu sohvan selkänojalla välissään kaksi nallea.

Anni Heikkinen toimii VamosSampon kokemusasiantuntijana ja varmistaa, etteivät aikuiset ohjaajat pohdi nuorten asioita vain keskenään. Myös projektipäällikkö Auli Hirvensalo-Mattila korostaa, että aikuisten rooli on tukea nuoren päätöksiä.

Ettei yksikään hukkuisi 

Elämä | 17.02.2022 | Lilja 2/2022

Teksti: Roope Lipasti | Kuva: Timo Jakonen

Turkulaisessa yhteishankkeessa torjutaan nuorten syrjäytymistä.

– Hanke syntyi, koska on paljon nuoria, jotka ovat jääneet palveluiden ulkopuolelle ja joiden on vaikea kiinnittyä yhteiskuntaan ja ylipäänsä omaan elämäänsä. Me haluamme auttaa heitä, kertoo projektipäällikkö Auli Hirvensalo-Mattila

”Me” on VamosSampo, eli Helsingin diakonissalaitoksen, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän ja kaupungin ESR-rahoitteinen yhteishanke, joka aloitti 2020 ja jonka tarkoituksena on löytää syrjäytymisvaarassa olevia nuoria ja auttaa heitä takaisin elämänsyrjään. 

Se tapahtuu vertaismentoreiden, kokemusasiantuntijoiden sekä yksilövalmentajien avulla.  

– Nuori saa meiltä ammattilaisen, valmentajan, joka tapaa häntä kerran viikossa. Yhdessä sitten mietitään, millaista muutosta nuori kaipaa. Hän itse päättää mitä tarvitsee, meidän tehtävämme on tukea siinä, Hirvensalo-Mattila kertoo.  

Hankkeen kohderyhmänuoret ovat 16‒29-vuotiaita. Taustalla on hyvin kirjava skaala erilaisia elämänhaasteita. On taloudellisia ongelmia tai vaikka mielenterveyteen ja elämänhallintaan liittyviä murheita.  

Hirvensalo-Mattila sanoo, että työssä on onnistuttu silloin, kun nuorella on olo, että hän on saavuttanut tavoitteitaan. 

– Siis että on vaikka löydetty asunto. Tai nuori ylipäänsä ajattelee, että hänellä on arvoa, vaikka hän ei pystyisi käymään töissä tai koulussa. Tai jos hän on ymmärtänyt, että voidakseen opiskella hänen täytyy uskaltaa käyttää bussia päästäkseen paikan päälle. 

Alun perin tavoitteena oli kolmen vuoden aikana löytää 150 nuorta.  

– Emme me varmaankaan noin montaa pysty auttamaan, mutta 70 nuorta meillä on tähän mennessä virallisesti aloittanut. Tavoitettu on kyllä tuo 150, mutta kaikki eivät ole lähteneet mukaan. 

Yksi Vamoksen vertaismentoreista ja kokemusasiantuntijoista on 21-vuotias Anni Heikkinen. Hän kävi vertaismentorikoulutuksen syksyllä 2020.  

– Nimensä mukaisesti se on vertaistukea, ei siis ammattilaistukea vaan enemmänkin sellaista keskustelua ja ajanviettämistä yhdessä. Käydään vaikka kuntosalilla tai leffassa, mitä milloinkin. Se on vapaaehtoistyötä, Heikkinen kertoo. 

Hän itse on sen lisäksi myös kokemusasiantuntija ja jakaa tätä ymmärrystään Vamoksen työntekijöille, ettei kävisi niin että aikuiset ohjaajat miettivät nuorten asioita pelkästään keskenään. 

– Koen kyllä ymmärtäväni miltä tuntuu, jos jää ulkopuolelle. Ulkopuoliseksi voi jäädä, vaikka esimerkiksi koulu sinänsä menisi ihan hyvin. Voi käydä niinkin, että ihan jo kotoa ulos lähteminen on vaikeaa. Olisin itsekin kaivannut tällaista apua silloin aikoinaan.  

Onneksi Heikkinen sitten lopulta saikin apua, kun hän viitisen vuotta sitten löysi tiensä Vamokseen. 

– Sain täältä valmentajan ja apua. Valmentaja auttoi siinä, että menin iltalukioon, josta olen nyt valmistunut ja haen opiskelupaikkaa tänä keväänä.

Haluatko lukea Liljaa ensimmäisten joukossa?

Uutiskirje ilmestyy kerran kuukaudessa, 11 kertaa vuodessa samaan aikaan painetun lehden kanssa. Uutiskirjeen mukana saat Liljan artikkelit ja uutiset suoraan sähköpostiisi.